Vankiföörari Kalle Mustaniemi ja hänen Vilma-vaimonsa

"Vankiföörarin talonakin tunnettu Mustaniemi on tunnettu pitkästä vankeinhoitoon liittyneestä historiastaan. Mustaniemessä toimi putka yli 120 vuotta ja sillä oli myös keskeinen merkitys vankienkuljetuksessa, sillä Mustaniemen vankiföörari myös kyyditti vangit eteenpäin. Karstula-kirja kertoo, että perimätiedon mukaan ensimmäinen vankien kyydittäjä olisi ollut Korppisenniemen talosta Carl Henrik Krook, joka oli isäntänä 1857-1870. Seuraavana kyyditys siirtyi hänen pojalleen Matti Krookille. Mustaniemen Kalle (1896-1971) oli Matin poika, joka peri isänsä toimen. Kallen myötä putka siirtyi Humpin Korppisen talosta Mustaniemeen. Täällä säilytettiin vankeja aina vuoteen 1966 saakka, jolloin valmistui valtion virastotalo poliisilaitoksineen. Vankeinhoito annettiin vuosittain hoidettavaksi urakkapalkalla. "Vank´vyörarin" toimeen kuului vankien säilytys sekä niiden kyyditseminen Karstulasta eteenpäin eri nimismiespiireihin. Karstulasta vankeja kuljetettiin Saarijärvelle, Kivijärvelle ja Myllymäenasemalle vankijunaan. Parhaana vuonna Mustaniemen kautta kulki yli 400 vankia. Tilalla edellytettiin olevan ainakin kaksi hevosta, jotta vankikuljetukset voitiin hoitaa ongelmitta. Myöhemmin ne hoidettiin linja-autoilla ja sittemmin poliisiautolla." (1)

Kuva: Mustaniemen asuinrakennuksen seinällä oleva kuva vankienkuljetuksesta.  

"Vankikoppeja oli Mustaniemessä sekä ulkorakennuksessa oleva kesäputka että asuinrakennuksessa, jossa oli kaksi putkaa. Ne olivat kooltaan noin 1 m x 2 m. Vankikoppi oli puusta tehty, siellä oli vain puinen seinälle käännettävä laveri. Lisäksi koppeihin oli tehty suojaovet, jotteivat ne näkyisi tupaan ja häiritsisi normaalielämää. Kopit oli rakennettu vankityönä Kakolassa elementteinä ja kuljetettu sitten Karstulaan. Mielenkiintoinen piirre vankikopeissa oli se, että kopit käsiteltiin tervalla. Ovet suljettiin vankoilla työntösäpeillä. Kaksikerroksisen paneloinnin välissä oli pelti. Myös katto oli varustettu karkaamisten varalta, sielläkin oli panssariverkko. " (1)

(1) Lähde: Keski-Suomen museo:Karstulan keskusta-alueen täydennysinventointi, Laaja kohderaportti,

Maanviljelijä, vanginkuljettaja (Karl Einar) Kalle Mustaniemi, entinen Krook, syntyi Karstulassa 13.11.1896 ja kuoli 2.11.1971. Hän toimi Karstulan nimismiespiirin vanginkuljettajana. Hänen vaimonsa oli Vilma Mustaniemi. 

"Kalle Mustaniemi oli Mustaniemen tilan isäntä, maanviljelijä ja viimeinen vankien kuljettaja 14 vuotiaasta vuoteen 1966 saakka. Perimätiedon mukaan Kallen kerrotaan puhuneen myös venäjää, jota oli oppinut vangeilta ja toimi tulkkina vallitustöissä. Kallella oli myös psykologista silmää vankeinhoidolle, eikä valituksia hänestä tai kohtelusta Mustaniemessä tullut vangeilta. Hänen kerrotaan opettaneen vangeille mm. käytöstapoja oikeudenkäyntejä varten. Mustaniemestä ei karannut koko 120 vuotisena toiminta-aikana yhtään vankia, paitsi yksi mustalainen, joka tiputtautui huusin kautta lietesäiliöön, ja karkasi. Isäntä huomasi karkulaisen, mutta ajatteli, että hän on tuomionsa kärsinyt." (1)

Kallen ja Vilman jälkeen Mustaniemen kiinteistö jäi heidän tyttärelleen Paula Rautiaiselle. Virkatodistuksesta saadun tiedon mukaan Paula Rautiainen muutti Helsinkiin 3.2.1968. Helsingissä hän tapasi tulevan aviomiehensä Seppo Rautiaisen vuonna 1969.

Kuvassa Paula Mustaniemi (s.6.11.1935 - k. 24.3.2017)

Kuvassa Seppo ja Paula Rautiainen Mustaniemellä

Vilma syntyi 12.11.1898 Karstulassa ja kuoli 17.04.1963. Vilma Mustaniemen rooli oli tärkeä vankien ylläpidossa talon emäntänä.

Paula ja Seppo Rautiainen, Mustaniemen emäntänä ja isäntänä 1970-luvulta eteenpäin

Kalle ja Vilma Mustaniemen tytär Paula Mustaniemi kävi yhteiskoulun, emäntäkoulun ja opiskeli edelleen kotitalousopettajaksi. Paula avioitui Seppo Rautiaisen kanssa 13.11.1976.

Kuvissa Paula Rautiainen työtehtävissään

Kuvassa Seppo Rautiainen

Mustaniemi oli Paula ja Seppo Rautiaisen vapaa-ajan asuinkäytössä ja he olivat Mustaniemellä pääasiassa kesäisin ja jouluisin.

Mustaniemellä on vietetty vuosikymmenien aikana paljon pihajuhlia, lasten juhlia sekä erilaisia tapahtumia ja kokoontumisia. Mustaniemellä vieraili kesäisin naapureita, ystäviä sekä tuttuja.

Paulalla oli merkittävä määrä keittokirjoja ja reseptejä sekä laulujen sanoja kopioituina eri juhlia varten. Seppo Rautiainen oli kiinnostunut historiasta ja erityisesti sukututkimuksesta.

Paula ja Seppo Rautiainen osallistuivat Karstula-seuran toimintaan aktiivisesti sekä hoitivat Karstulan kotiseutumuseota.

Paula ja Seppo testamenttasivat Mustaniemen Ulla-Maija Humpille, joka on Paulan serkun tytär. Paulan ja Sepon toiveena oli, että pihapiiri säilyisi ja sitä suojeltaisiin.